Ajatuksia opettajuudesta

Ollaan edetty siihen hetkeen, että ammattiopettajakoulutus on papereita vaille valmis. Sen myötä olen miettinyt kovasti omaa opettajuuttani ja kasvua opettajaksi. Mitkä asiat vaikuttavat siihen millaisia olemme opettajina ja ihmisinä? Tänään opettajakoulutuksen viimeisenä lähipäivänä esitin oman opettajaksikasvamisen esitykseni. Ja kuuntelin muiden esityksiä.

Jokainen meistä tänään valmistuneista tulevista ammattiopettajista oli samaa mieltä siitä asiasta, että teemme työtämme persoonallamme. Koko elämämme vaikuttaa siihen, millaisia opettajia ja ihmisiä meistä tulee. Osa on puheliaita, osa pidättyvämpiä, mutta usein opettaja tekee työtään täydestä sydämestään. Persoonasta riippuu myös se, millaisia tapoja käytämme opetuksessamme. Jokainen varmasti löytää oman ja hyvän tavan opettaa.

Mutta tätäkin tärkeämpää on se, miten kohtaamme opiskelijamme. Itse opetan paljon juuri peruskoulunsa päättäneitä nuoria ja olen heille ehkä ainoa aikuiskontakti, johon voi luottaa. Joskus tuntuu, että olemme todella suuren vastuun ääärellä, kun yritämme luotsata näitä ehkä koviakin kokeneita nuoria oman elämänsä alkuun. Meidän täytyy olla esimerkkejä heille, jaksaa kuunnella heitä ja kannustaa heitä. Ja hehän eivät välttämättä tee sitä asiaa helpoksi. Luottamus on ansaittava. Mutta sen jälkeen suhde toimii, ainakin siihen saakka kun tulee seuraava ongelma eteen.

Oma opettajuuteni on sitä, että haluan aina tehdä parhaani ja haluan auttaa opiskelijoita etenemään elämässään. Aina en siihen pysty, mutta sekin on vain hyväksyttävä. Välillä itken turhautumistani, mutta välillä tunnen valtavaa ylpeyttä siitä, että saan toimia nuorten kanssa. Teen tätä työtä sydämellä ja toivon että se opettamisen palo roihuaa minussa vielä pitkään. Ilman intohimoa tähän työhön ei jaksaisi kohdata uusia haasteita ja uusia opiskelijoita. Toivon sen näkyvän työssäni.

Kiitos opekoulun ystäville tästä matkasta, jonka yhdessä teimme ja toivon, että matka jatkuu ja kohtaamme toisemme vielä useinkin.

Verkostot ja syksyn mietteitä

Syksy on edennyt jo ensilumille. Nyt on korkein aika kurkata mitä opiskelurintamalle kuuluu ja mitä syksy on tuonut tullessaan. Opekoulun lähipäivässä mietimme verkosto-osaamistamme ja erilaisia verkostoja mitä olemme elämämme aikana luoneet. Osa on syntynyt vahingossa, osa on tullut mukanamme hamasta lapsuudestamme saakka.

Omat verkostoon olen luonut ystävistä, sukulaisista, opiskelutovereista, työkavereista jnejne. Harvoin mietimme omia verkostojamme ja kuinka ne on tullut tehtyä. Kudomme koko elämämme ajan verkostoa, jonka avulla etenemme urallamme, elämässämme, harrastuksissamme. Harvoin koko asiaa tulee mietittiyä. Osa on lahjakkaampia verkostoituja kuin toiset. Jokaisella on oma tyyli.

Itse olen aika laajan verkoston ympärilleni luonut sekä ammatillisesti että ihan muiden syiden takia. Parhaat ja kestävimmät verkostot on lähtöisin sieltä nuoruuden ystävistä, ratsastustallin aikaisista ihmisistä ja opiskelutovereista. Ensi viikonloppunakin on aika suunnata vanhojen Ypäjä aikaisten ystävien kanssa jo perinteeksi muodostuneella jokavuotiselle tapaamisellemme. Tunnemme toisemme solussa vietettyjen vuosien takia hyvin ja heihin voi luottaa ystävinä ja myös ammattilaisina omilla aloillaan.

En halua myöskään väheksyä uusimpia verkostoja, jotka ovat syntyneet nyksyisen työni myötä sekä rakkaat opekoulun opiskelutoverit. Työyhteisössä on niitä ihania olkapäitä, jotka tukevat huonolla hetkellä ja iloitsevat hyvinä hetkinä. Opiskelijostakin on tullut tärkeitä osia verkostossani, heitä on ihanaa seurata elämissään ja joskus heiltäkin saa apua monissa ammatillisissakin asioissa.

Ja opekoulun myötä uudet verkostot. Paljon erialojen superammattilaisia, ihania ystäviä ja erilaisia näkemyksiä. Näin pitkän ja raskaan syksyn loppupuolella osaa arvostaa näitä omia verkostoja, joita ilman ei opinnot ja työt olisi tällä mallilla. Omaa sukua ja perhettä unohtamatta. Kiitos teille kaikille tuesta ja avusta.

Tärkeää on muistaa verkostoitua ja pitää verkostoistaan huolta.

Monikulttuurisuus

Hei taas!
Monikulttuurisuus on osa omaa arkeani ja sen takia oli helppoa valita se opetettavaksi aiheeksi opettajaopinnoissa. Perheeni on muodostunut kahdesta hyvinkin erilaisesta kulttuurista, suomalaisesta ja marokkolaisesta. Lapsemme ovat molempien maiden kansalaisia, kuten myös mieheni.

Monikulttuurisuuspäivää varten tuli mietittyä omaa suhdetta eri kulttuureihin, niiden vaikutusta yhteiskuntaamme sekä sen meille opettajille aiheuttamia haasteita. Millaisia muiden kulttuurien piirteitä meidän tulee hyväksyä ja ymmärtää ja minkälaisia myönnytyksiä maahan muuttaneet muista kulttuureista tulleet ovat valmiita tekemään. Aihe on moninainen ja ehkä vaikeakin, koska ihmiset eivät tunne toisia kulttuureita tarpeeksi hyvin.

Ehkä suvaitsevaisuus ja empatia ovat ne, joiden avulla voisimme edetä. Tällä hetkellä näemme vain terrorismia joka puolella, mutta entä ne koululaiset ja opiskelijat tai muut jotka haluavat integroitua yhteiskuntaamme? Me opettajat olemme siinä avainasemassa. Opetamme ehkä opiskelijoille kieltä, ammattia tai suomalaista kulttuuuria. Samalla autamme heitä tulemaan osaksi yhteiskuntaa, tarjoamme heille mahdollisuuden sopeutua ja löytää paikkansa täällä keskellämme. Autamme heitä myös ymmärtämään, kuinka yhteiskuntamme toimii.

Toivon, että jokainen opettaja, joka on tekemississä monikulttuuristen opiskelijoiden kanssa tekisi näin. Ehkä silloin saisimme edes vähän maailmaa paremmaksi.

Kesäloma oli ja meni

Taas on vierähtänyt tovi, kun olen blogiin kirjoittanut. Kesäloma meni ihan akkuja lataillessa. Viime lukukausi oman opiskelun ja suhteellisen vaativan opetustyön kanssa vei mehut. Perhe vaatii myös oman osansa ja ilman perheen tukea, ei tätä comboa pyöritettäisi. Kiitos heille pitkämielisyydestä. Opinnot lähenevät loppuaan ja edessä olisi vielä suuri tai tällä hetkellä suurelta tuntuva ponnistus, tutkimus- ja kehitystyö. Teen sen omaan oppilaitokseen ja aihekin on ja kysely tehty, pitäisi vaan löytää jostain aikaa kirjoitustyölle.

Syyslukukausi on alkanut ja samalla on uudet opiskelijat tulleet meillekin. Peruskoulupohjaisia eläintenhoitajia on meillä kolleegani kanssa luotsattavana nelisenkymmentä ja toisilla kolleegoilla aikuisia ja ylioppilaita saman verran. Eli tekemistä riittää. Reformin myötä jokaiselle rakennetaan oma opintopolku ja tämä teettää jonkin verran ylimääräistä työtä. Ja sitten ne erityisetopiskelijat, joita tänä päivänä on paljon. Tämä kysyy meiltä ammattiopettajilta paljon ja joskus olemme jaksamisemme äärirajoilla. Mutta toisaalta opiskelijat ovat ihania, valmiita uusiin haasteisiin ja vielä niin elämänsä alussa, että heitä on suorastaan kunnia ohjata pätkän matkaa elämässä eteenpäin.

Kovasti tsemppiä uusille opiskelijoille ja heidän opettajilleen, edessä on huikea matka kohti ammattia ja aikuisuutta. Sitä on ihanaa seurata ja jos menee vähän vikaan, myös tukea! Mukavaa lukukauden aloitusta!

Jatkoa itsetuntemukseen ja vähän harjoittelua ja muuta

Tämän kevään lähipäivät alkavat olla siinä. Tein testejä jo ennakkoon ja eilen asiaa käsiteltiin kokonainen päivä. Opettajan itsetuntemus ja itsetunto ovat todella tärkeitä asioita opettajan työssä ja työyhteisössä. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto on myös yleensä mukava ihminen, ei pelkää tehdä virheitä ja ei ole heti syyttämässä toisia omista mokistaan. Itse haluaisin kovasti olla tällainen, mutta onhan niitä aukkoja minunkin itsetunnossani ja tuntemuksessani.

Testeissä edelleen mietin itseäni varvastossuna ja se kyllä kuvaa minua hyvin. Ja tehokas suorittaja olen, valitettavasti omasta mielestäni. Toisaalta se on aina ollut osa minua ja se tulee varmaan aina olemaan. Aikojen kuluessa olen kuitenkin oppinut armollisuutta itseni kohtaan ja lapsien myötä perheen merkitys on kasvanut. Työ voi loppua, mutta perhe pysyy.

Tänään esitimme myös opettajaharjoittelujamme, TKI- töitä tai suunnitelmia. Osalla oli myös jo opettajaksi kasvamisen esitys, mikä tarkoittaa opiskelujen olevan loppusuoralla. Niin se kaikki loppuu aikanaan. Minullakaan ei ole enää monta lähipäivää jäljellä ja sitten olenkin valmis AMO🤓.

Nyt opiskelujen osalta hyvää kesää!

Kotitehtävät purkua opekouluun

Itsetuntemusosaaminen

Tämä onkin mielenkiintoinen osio. Saimme kotitehtäviksemme monien erilaisten asioiden miettimistä ja testaamista omasta itsestämme.


Ensimmäisen kyselyn tuloksia en ehtinyt kirjaamaan, mutta siitä aiheesta jäi mieleen varvastossu. Kenkä joka kuvaa minua. Olen avoin, vähän kolhuillekin herkkä, mutta miellyttävä jalassa. Avoin kaikelle uudelle ja silloin on aina tuo kolhiintumisen vaara olemassa. Opettajanakin samanlainen, kokeilen, yritän, kehitän ja välillä saan tuntea sen myös nahoissani. En niinkään positiivisessa mielessä aina. Mutta kuitenkin valmiina uuteen ja aina yhtä paljaana.

Toinen kysely olikin mielenkiintoinen, en tiedä pitikö tehdä ennakkoon, mutta tein. Tulokset eivät yllättäneet yhtään:

Eli olen tehokas suorittaja. Ei yllättänyt, suorastaan kolahti. Vahvuuksiani on tehokkuus ja aikaansaavuus. Kehitettävää kovastikin työn ja oman ajan erottamisessa. Toisten kuunteleminenkin voisi olla kehityslistalla.

Testi vastaa kyllä täysin minua, mutta ehkä en ihan haluaisi olla tuollainenkaan. Siihen lisätään vielä herkkyys ja syvästi tunteminen, niin paketti on aika kuluttava.

Eli tällaisia pohdintoja tänään.

Hyvää toukokuuta!
Kevät on uuden syntymisen ja uuden kasvun aikaa. Uudet ammattilaiset ovat valmistuneet koulustamme ja aloittavat uuden elämän vaiheen. Olemme vieneet parhaan taitomme ja osaamisemme kautta heitä eteenpäin ja nyt heidän on aika aloittaa omillaan. Kehitys kolmen vuoden aikana on huikea, peruskoulupohjaiset opiskelijat ovat kasvaneet lapsista nuoriksi aikuisiksi. Toivon, että olemme antaneet heille hyvät eväät elämään ja ammattiin.

Valmistumispäivä on opettajille haikea, mutta samalla myös palkitseva. Se on päivä, jolloin oma kasvatustyömme kantaa hedelmää ja silloin ehkä jopa hankalakin opiskelutaival on saatettu päätökseen. Itse koen sen niin, että opiskelijoiden kova urakka on ohi, kokemuksia on kerätty tulevaisuutta varten ja ehkä solmittu ne elämän tärkeimmät ihmissuhteet. Ja opettajana on ollut ilo ja kunnia osallistua tähän prosessiin. Se on ollut välillä raskaskin tie, mutta toinen toisiamme tukien se on loppuun käyty. Ja tästä eteenpäin on ilo seurata opiskelijoiden sijoittumista maailmaan ja ehkä unelmiensa työhön, osa jatkaa ehkä opintoja eteenkin päin.

Myös omat opiskelut ovat edenneet kasvatustieteiden osalta loppuun. Hyvä niin, koska pitkä työ-ja opiskeluvuosi tuntuu jo väsymyksenä ja loman odotteluna. Tehtäviä on tehtävä, onneksi meidän opeopiskelijaryhmämme on loistava ja tukea saa muilta. Yhdessä saavumme maaliin, osa aikaisemmin ja osa hieman myöhemmin, mutta maaliin saavumme. Mukavaa kevättä!

Pääsiäisen mietteitä

Hei taas!

Pääsiäisloma alkaa olla onnellisesti ohitse ja se on taas ollut aikaa, jolloin on ehtinyt miettiä opiskelua, omaa työtä ja perhettä. Ne ovat elämässäni tämän hetken kolme aika tärkeää asiaa. Työni kautta olen joskus tämän kovastikin tiedostanut, että jos perhe ei ole ehjä tai opiskelijalla on ongelmia perheensä kanssa, se vaikuttaa selkeästi opiskeluun, motivaatioon ja jaksamiseen. Valitettavan paljon on nykyään tällaista havaittavissa.

Tässä vaiheessa vuotta monet asiat pyörivät päässä. Opiskelut alkavat olla jo yli puolivälin ja kasvatustieteet ovat pistäneet ajattelemaan nuorten ja lasten kasvua ja siihen vaikuttavia asioita. Myös erilaiset tavat oppia ja opiskella ovat herättäneet ajatuksia. Olen miettinyt omaa tapaani toimia opettajana ja samalla roolimallina kasvaville nuorille. Mallista oppimista tapahtuu päivittäin ja myös niissä tilanteissa, kun ei ole opetus käynnissä. Annanko hyvää esimerkkiä? Millaisia asenteita minulla on ja siirränkö niitä opiskelijoihini? Harvoin tulee mietittyä, kuinka kokonaisvaltaista opettajan työ on. Teemme työtä omalla persoonallamme ja siinä piileekin vaara, että siirrämme omaa arvomaailmamme nuoriin. Meidän opettajien pitäisi olla avoimia ja oikeamielisiä tien näyttäjiä, olemeko? 

Vastuu painaa, mutta onhan se ihanaa huomata, kuinka muutamassa vuodessa kasvatamme untuvikoista maailmassa hyvin selviytyjiä nuoria aikuisia. Jos vain tämän muistamme, ei meillä ole huolen häivää. Aurinkoista kevään jatkoa!

Kasvatustieteitä, opetusharjoittelua ja valmistuvia oppilaita

Ne ovat tämän hetken tärkeimpiä asioita elämässäni. Kasvatustieteissä olemme edenneet hurjaa vauhtia ja tehtävät ovat olleet vaativia ja pitkiä, mutta niistä on kyllä oppinut paljon. Viimeksi lähipäivillä oli myös laadusta puhetta, opetuksen, oppilaitoksen ja rahoittajan vinkkelistä. Olen paljon pohtinut omassa työssäni laatua. Saavatko opiskelijat laadukasta opetusta, olemmeko laadukas oppilaitos? Nämä ovat suuria kysymyksiä aina vain kovenevassa kilpailussa ja toivon, että vastaus kysymyksiini on kyllä. Meidän pitäisi vaan useammin miettiä sitä, mitä se hyvä laatu oikein on.

Opetusharjoitteluni on nyt onnellisesti ohi. Hieman haikein mielin viimeinen lähipäivä valmistuvien oppilaiden kanssa. Olimme Ruskeasuolla poliisitalleilla ja saimme kunnian hoidella TV:stäkin tuttuja poliisihevosia. Opiskelijoiden kanssa on ollut ihanaa työskennellä itselleenkin niin rakkaan aiheen parissa. Pian saamme taas päästää uudet valmiit eläintenhoitajat ja maaseutuyrittäjät maailmalle. Se on aina iloinen ja haikea hetki. Siinä unohtuu kaikki ikävät asiat ja tapaukset ja muistoihin tulvii vain mukavia asioita. Ehkä se on yksi asia, minkä takia jaksaa tehdä tätä työtä. Myös se, että sain opiskelijan top-sopimuksen allekirjoitettavakseni ja siellä työnantajan puolesta sopimuksen oli allekirjoittanut entinen opiskelijamme. Hieno tunne, opiskelijamme on sijoittunut työelämään.

Näissä mietteissä mukavaa kevättä!

Hiihtolomalla

Hei!
Olemme edenneet vuotta jo hiihtolomaan asti. Töissä olen oppilaiden kanssa paneutunut yritystalouteen ja koirahoitolassamme on ollut jo ensimmäiset asiakkaat. Hevosten maailmaa olen tehnyt osalle tutuksi. Oppilaissa on jo havaittavissa pientä kevätväsymystä. Osalle kevät on viimeinen koulun penkillä ja heidän opintoja on katsottu tarkemmmin, että kaikki varmasti tulee tehtyä. Kouluvuosi kulkee vääjäämättä kohti loppuaan, vaikka vielä onkin monta kiireistä kuukautta edessä.

Omien opintojen osalta on tullut tutustuttua kasvatustieteeseen. Sen eri koulukuntiin ja käsitteisiin. Suuria kirjoitusurakoita on ollut paljon, viikonloppuna kirjoitin pitkän esseen elämäkaaripsykologiasta ja samalla tuli mietittyä omien lasten kasvua ja kehitystä, itseni kasvua ja kehitystä ja vielä omien vanhempien ja isovanhempien kehitystä. Todella mielenkiintoinen tehtävä, jossa tuli mietittyä omaa elämää ihan toiselta kantilta ja joillekin tapahtumille löytyi selityksiäkin.

Nyt vietämme ansaittua hiihtolomaa, toivon oppilaiden keräävän voimia, että jaksavat loppu kevään ja kesän alun top-jakson ennen kesälomaa.

Hei taas!


Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla jo loppusuoralla. Työt ovat alkaneet vauhdikkaasti ja olemme oppilaiden kanssa käynnistelleet koirahoitolaa koulullemme. Ensi maanantaina se alkaa ja toivottavasti kaikki lähtee sujumaan hyvin. Toinen lempiaiheeni opetettavien aineiden puolesta on hevoskurssi päättäville oppilaille. Se on vuoden paras opintojakso, koska sinne valikoituu asiasta todella kiinnostuneita opiskelijoita ja aihe on minulle rakas. Hevostyttö on aina hevostyttö. Tänä vuonna kokonaisuus kuuluu myös minun opettajaharjoitteluuni ja se tuo siihen vielä omaa lisäväriä. Suunnitelmat ovat ehkä entistä huolellisemmat ja samalla tulee pohdittua myös erilaisia tapoja opettaa ja arvioida oppilaita. Todella mielenkiintoista.

Ja opeopinnoissa olemme edenneet kasvatustieteisiin eli kaspereihin. Tehtävät ovat laajoja ja kirjallisiin töihin on saanut oikein paneutua. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja onneksi ei ole kovin kauaa tuosta AMK tutkinnosta, lähteet ja viitteet ovat melkein hallussa edelleen. Opinnäytetyöstä ei ole niin kauan aikaa. Kasvatustieteet avaavat uusia näkökulmia opetukseen, oppimiseen ja koulutukseen. Olen aina olut kiinnostunut tästä puolesta, toivoisin vain että olisi aikaa enemmän paneutua aiheisiin.

Kevättä kohden mennään ja pian alkavat valmistuvien oppilaiden arvioinnit urakalla. Ihanaa ja haikeaa. Näiden tänä vuonna valmistuvien kanssa olen minäkin melko tuoreena opettajana ehtinyt kulkea melkein alusta saakka. Oppilaissa, varsinkin peruskoulupohjaisissa, näkee suuren muutoksen ja kehityskaaren. On ollut kasvukipuja, taisteluja ja yhtäkkiä heistä onkin kuoriutunut melkein aikuisia ja ammattitaitoisia nuoria. Kyllä voi muutama kyynel vierähtää valmistujaisjuhlissa. Nyt valoa kohti ja alan jo selvästi aistia ilmassa kevään tuntua.

Hei!
Vuosi on vaihtunut ja uuden vuoden myötä kaikenlaiset uudet kujeet. Vuosi alkoi töiden ja opiskelujen kannalta hurjalla tykityksellä. Aloitin taas rakkaan hevoskurssini ja voi, kun aihe on rakas ja oppilaat innostuneita aiheista, opettaminen on ihanaa. Päivä menee kuin siivillä, sitä ei edes huomaa.

Muuten olenkin yritystoiminnan puolella tämän alkuvuoden ja aloittelemme koirahoitolan pitämistä Saarella. Se on oppilasprojekti, jota oppilaat pyörittävät pääosin itse, meidän taustatuella tietenkin. Tämä on tätä opetuksen työelämälähtöisyyttä, joka tulee aina vain lisääntymään. Ja olen huomannut, että nämä projektit ovat oppilaille hyvinkin mieluisia.

Opiskeluissa olemme aloittaneet kasvatustieteiden opiskelun ja pitäisi opetusharjoittelun paperit täyttää, että saan sen mukavasti pyöräytettyä käyntiin. Onneksi sen voin tehdä omalla työpaikallani, mutta paperityöt meinaavat jäädä vähän viime tinkaan :) . Kasvatustieteet ovat mielenkiintoisia ja odotan niitä mielenkiinnolla, ehkä vähän pelon sekaisin tuntein tehtävien tekemistä, kun tuo aika on rajallista.

Ointopiirimme opetuspäivän pitäminenkin osui tähän vuoden aloitukseen. Meillä oli aiheena oppimisympäristöt, joka on todella laaja käsite. Se käsittää kaiken digitaalisista oppimisaluistoista ja ympäristöistä ihan sinne tavallisiin luokkatiloihin. Olimme työpaikallani Saaren kartanolla, koska siellä on laaja kirjo erilaisia oppimisympäristöjä. Teoriassa opiskelimme digitaaliaisia mahdollisuuksia ja tekijänoikeuksia opettajan työssä ja sitten tutustuimme meidän opetustiloihimme. Kävimme maanrakentajien rekkasimulaattorissa, eläintenhoitajaoppilaat opastivat meitä eläintenhoidon saloihin eläinhuoneella ja puutarhalla pääsimme oppilaiden johdolla opettelemaan tekstausta. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Uusi vuosi on pistänyt pohtimaan opettajuutta tulevaisuudessa ja kuinka vastaamme muutoksen tuomiin paineisiin? Paljon olen tehnyt itsetutkistelua, miten muuntaudun ja jaksanko tätä aina vain kiristyvää opettajuutta? Tästä olemme käyneet myös monia hyviä keskusteluja opettajaopiskelijatovereiden kesken ja kaikkia asia tuntuu askarruttavan kovasti. Itse tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tuulta päin. Oppilaiden takia ponnistelut kannattavat. Ja aina oppii uutta, itsestä, opetuksesta ja muista!

Nyt uuden vuoden kimppuun ja avoimin mielein oppimaan uutta!