Ajatuksia opettajuudesta

Ollaan edetty siihen hetkeen, että ammattiopettajakoulutus on papereita vaille valmis. Sen myötä olen miettinyt kovasti omaa opettajuuttani ja kasvua opettajaksi. Mitkä asiat vaikuttavat siihen millaisia olemme opettajina ja ihmisinä? Tänään opettajakoulutuksen viimeisenä lähipäivänä esitin oman opettajaksikasvamisen esitykseni. Ja kuuntelin muiden esityksiä.

Jokainen meistä tänään valmistuneista tulevista ammattiopettajista oli samaa mieltä siitä asiasta, että teemme työtämme persoonallamme. Koko elämämme vaikuttaa siihen, millaisia opettajia ja ihmisiä meistä tulee. Osa on puheliaita, osa pidättyvämpiä, mutta usein opettaja tekee työtään täydestä sydämestään. Persoonasta riippuu myös se, millaisia tapoja käytämme opetuksessamme. Jokainen varmasti löytää oman ja hyvän tavan opettaa.

Mutta tätäkin tärkeämpää on se, miten kohtaamme opiskelijamme. Itse opetan paljon juuri peruskoulunsa päättäneitä nuoria ja olen heille ehkä ainoa aikuiskontakti, johon voi luottaa. Joskus tuntuu, että olemme todella suuren vastuun ääärellä, kun yritämme luotsata näitä ehkä koviakin kokeneita nuoria oman elämänsä alkuun. Meidän täytyy olla esimerkkejä heille, jaksaa kuunnella heitä ja kannustaa heitä. Ja hehän eivät välttämättä tee sitä asiaa helpoksi. Luottamus on ansaittava. Mutta sen jälkeen suhde toimii, ainakin siihen saakka kun tulee seuraava ongelma eteen.

Oma opettajuuteni on sitä, että haluan aina tehdä parhaani ja haluan auttaa opiskelijoita etenemään elämässään. Aina en siihen pysty, mutta sekin on vain hyväksyttävä. Välillä itken turhautumistani, mutta välillä tunnen valtavaa ylpeyttä siitä, että saan toimia nuorten kanssa. Teen tätä työtä sydämellä ja toivon että se opettamisen palo roihuaa minussa vielä pitkään. Ilman intohimoa tähän työhön ei jaksaisi kohdata uusia haasteita ja uusia opiskelijoita. Toivon sen näkyvän työssäni.

Kiitos opekoulun ystäville tästä matkasta, jonka yhdessä teimme ja toivon, että matka jatkuu ja kohtaamme toisemme vielä useinkin.

Verkostot ja syksyn mietteitä

Syksy on edennyt jo ensilumille. Nyt on korkein aika kurkata mitä opiskelurintamalle kuuluu ja mitä syksy on tuonut tullessaan. Opekoulun lähipäivässä mietimme verkosto-osaamistamme ja erilaisia verkostoja mitä olemme elämämme aikana luoneet. Osa on syntynyt vahingossa, osa on tullut mukanamme hamasta lapsuudestamme saakka.

Omat verkostoon olen luonut ystävistä, sukulaisista, opiskelutovereista, työkavereista jnejne. Harvoin mietimme omia verkostojamme ja kuinka ne on tullut tehtyä. Kudomme koko elämämme ajan verkostoa, jonka avulla etenemme urallamme, elämässämme, harrastuksissamme. Harvoin koko asiaa tulee mietittiyä. Osa on lahjakkaampia verkostoituja kuin toiset. Jokaisella on oma tyyli.

Itse olen aika laajan verkoston ympärilleni luonut sekä ammatillisesti että ihan muiden syiden takia. Parhaat ja kestävimmät verkostot on lähtöisin sieltä nuoruuden ystävistä, ratsastustallin aikaisista ihmisistä ja opiskelutovereista. Ensi viikonloppunakin on aika suunnata vanhojen Ypäjä aikaisten ystävien kanssa jo perinteeksi muodostuneella jokavuotiselle tapaamisellemme. Tunnemme toisemme solussa vietettyjen vuosien takia hyvin ja heihin voi luottaa ystävinä ja myös ammattilaisina omilla aloillaan.

En halua myöskään väheksyä uusimpia verkostoja, jotka ovat syntyneet nyksyisen työni myötä sekä rakkaat opekoulun opiskelutoverit. Työyhteisössä on niitä ihania olkapäitä, jotka tukevat huonolla hetkellä ja iloitsevat hyvinä hetkinä. Opiskelijostakin on tullut tärkeitä osia verkostossani, heitä on ihanaa seurata elämissään ja joskus heiltäkin saa apua monissa ammatillisissakin asioissa.

Ja opekoulun myötä uudet verkostot. Paljon erialojen superammattilaisia, ihania ystäviä ja erilaisia näkemyksiä. Näin pitkän ja raskaan syksyn loppupuolella osaa arvostaa näitä omia verkostoja, joita ilman ei opinnot ja työt olisi tällä mallilla. Omaa sukua ja perhettä unohtamatta. Kiitos teille kaikille tuesta ja avusta.

Tärkeää on muistaa verkostoitua ja pitää verkostoistaan huolta.

Monikulttuurisuus

Hei taas!
Monikulttuurisuus on osa omaa arkeani ja sen takia oli helppoa valita se opetettavaksi aiheeksi opettajaopinnoissa. Perheeni on muodostunut kahdesta hyvinkin erilaisesta kulttuurista, suomalaisesta ja marokkolaisesta. Lapsemme ovat molempien maiden kansalaisia, kuten myös mieheni.

Monikulttuurisuuspäivää varten tuli mietittyä omaa suhdetta eri kulttuureihin, niiden vaikutusta yhteiskuntaamme sekä sen meille opettajille aiheuttamia haasteita. Millaisia muiden kulttuurien piirteitä meidän tulee hyväksyä ja ymmärtää ja minkälaisia myönnytyksiä maahan muuttaneet muista kulttuureista tulleet ovat valmiita tekemään. Aihe on moninainen ja ehkä vaikeakin, koska ihmiset eivät tunne toisia kulttuureita tarpeeksi hyvin.

Ehkä suvaitsevaisuus ja empatia ovat ne, joiden avulla voisimme edetä. Tällä hetkellä näemme vain terrorismia joka puolella, mutta entä ne koululaiset ja opiskelijat tai muut jotka haluavat integroitua yhteiskuntaamme? Me opettajat olemme siinä avainasemassa. Opetamme ehkä opiskelijoille kieltä, ammattia tai suomalaista kulttuuuria. Samalla autamme heitä tulemaan osaksi yhteiskuntaa, tarjoamme heille mahdollisuuden sopeutua ja löytää paikkansa täällä keskellämme. Autamme heitä myös ymmärtämään, kuinka yhteiskuntamme toimii.

Toivon, että jokainen opettaja, joka on tekemississä monikulttuuristen opiskelijoiden kanssa tekisi näin. Ehkä silloin saisimme edes vähän maailmaa paremmaksi.

Kesäloma oli ja meni

Taas on vierähtänyt tovi, kun olen blogiin kirjoittanut. Kesäloma meni ihan akkuja lataillessa. Viime lukukausi oman opiskelun ja suhteellisen vaativan opetustyön kanssa vei mehut. Perhe vaatii myös oman osansa ja ilman perheen tukea, ei tätä comboa pyöritettäisi. Kiitos heille pitkämielisyydestä. Opinnot lähenevät loppuaan ja edessä olisi vielä suuri tai tällä hetkellä suurelta tuntuva ponnistus, tutkimus- ja kehitystyö. Teen sen omaan oppilaitokseen ja aihekin on ja kysely tehty, pitäisi vaan löytää jostain aikaa kirjoitustyölle.

Syyslukukausi on alkanut ja samalla on uudet opiskelijat tulleet meillekin. Peruskoulupohjaisia eläintenhoitajia on meillä kolleegani kanssa luotsattavana nelisenkymmentä ja toisilla kolleegoilla aikuisia ja ylioppilaita saman verran. Eli tekemistä riittää. Reformin myötä jokaiselle rakennetaan oma opintopolku ja tämä teettää jonkin verran ylimääräistä työtä. Ja sitten ne erityisetopiskelijat, joita tänä päivänä on paljon. Tämä kysyy meiltä ammattiopettajilta paljon ja joskus olemme jaksamisemme äärirajoilla. Mutta toisaalta opiskelijat ovat ihania, valmiita uusiin haasteisiin ja vielä niin elämänsä alussa, että heitä on suorastaan kunnia ohjata pätkän matkaa elämässä eteenpäin.

Kovasti tsemppiä uusille opiskelijoille ja heidän opettajilleen, edessä on huikea matka kohti ammattia ja aikuisuutta. Sitä on ihanaa seurata ja jos menee vähän vikaan, myös tukea! Mukavaa lukukauden aloitusta!

Jatkoa itsetuntemukseen ja vähän harjoittelua ja muuta

Tämän kevään lähipäivät alkavat olla siinä. Tein testejä jo ennakkoon ja eilen asiaa käsiteltiin kokonainen päivä. Opettajan itsetuntemus ja itsetunto ovat todella tärkeitä asioita opettajan työssä ja työyhteisössä. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto on myös yleensä mukava ihminen, ei pelkää tehdä virheitä ja ei ole heti syyttämässä toisia omista mokistaan. Itse haluaisin kovasti olla tällainen, mutta onhan niitä aukkoja minunkin itsetunnossani ja tuntemuksessani.

Testeissä edelleen mietin itseäni varvastossuna ja se kyllä kuvaa minua hyvin. Ja tehokas suorittaja olen, valitettavasti omasta mielestäni. Toisaalta se on aina ollut osa minua ja se tulee varmaan aina olemaan. Aikojen kuluessa olen kuitenkin oppinut armollisuutta itseni kohtaan ja lapsien myötä perheen merkitys on kasvanut. Työ voi loppua, mutta perhe pysyy.

Tänään esitimme myös opettajaharjoittelujamme, TKI- töitä tai suunnitelmia. Osalla oli myös jo opettajaksi kasvamisen esitys, mikä tarkoittaa opiskelujen olevan loppusuoralla. Niin se kaikki loppuu aikanaan. Minullakaan ei ole enää monta lähipäivää jäljellä ja sitten olenkin valmis AMO🤓.

Nyt opiskelujen osalta hyvää kesää!

Kotitehtävät purkua opekouluun

Itsetuntemusosaaminen

Tämä onkin mielenkiintoinen osio. Saimme kotitehtäviksemme monien erilaisten asioiden miettimistä ja testaamista omasta itsestämme.


Ensimmäisen kyselyn tuloksia en ehtinyt kirjaamaan, mutta siitä aiheesta jäi mieleen varvastossu. Kenkä joka kuvaa minua. Olen avoin, vähän kolhuillekin herkkä, mutta miellyttävä jalassa. Avoin kaikelle uudelle ja silloin on aina tuo kolhiintumisen vaara olemassa. Opettajanakin samanlainen, kokeilen, yritän, kehitän ja välillä saan tuntea sen myös nahoissani. En niinkään positiivisessa mielessä aina. Mutta kuitenkin valmiina uuteen ja aina yhtä paljaana.

Toinen kysely olikin mielenkiintoinen, en tiedä pitikö tehdä ennakkoon, mutta tein. Tulokset eivät yllättäneet yhtään:

Eli olen tehokas suorittaja. Ei yllättänyt, suorastaan kolahti. Vahvuuksiani on tehokkuus ja aikaansaavuus. Kehitettävää kovastikin työn ja oman ajan erottamisessa. Toisten kuunteleminenkin voisi olla kehityslistalla.

Testi vastaa kyllä täysin minua, mutta ehkä en ihan haluaisi olla tuollainenkaan. Siihen lisätään vielä herkkyys ja syvästi tunteminen, niin paketti on aika kuluttava.

Eli tällaisia pohdintoja tänään.

Hyvää toukokuuta!
Kevät on uuden syntymisen ja uuden kasvun aikaa. Uudet ammattilaiset ovat valmistuneet koulustamme ja aloittavat uuden elämän vaiheen. Olemme vieneet parhaan taitomme ja osaamisemme kautta heitä eteenpäin ja nyt heidän on aika aloittaa omillaan. Kehitys kolmen vuoden aikana on huikea, peruskoulupohjaiset opiskelijat ovat kasvaneet lapsista nuoriksi aikuisiksi. Toivon, että olemme antaneet heille hyvät eväät elämään ja ammattiin.

Valmistumispäivä on opettajille haikea, mutta samalla myös palkitseva. Se on päivä, jolloin oma kasvatustyömme kantaa hedelmää ja silloin ehkä jopa hankalakin opiskelutaival on saatettu päätökseen. Itse koen sen niin, että opiskelijoiden kova urakka on ohi, kokemuksia on kerätty tulevaisuutta varten ja ehkä solmittu ne elämän tärkeimmät ihmissuhteet. Ja opettajana on ollut ilo ja kunnia osallistua tähän prosessiin. Se on ollut välillä raskaskin tie, mutta toinen toisiamme tukien se on loppuun käyty. Ja tästä eteenpäin on ilo seurata opiskelijoiden sijoittumista maailmaan ja ehkä unelmiensa työhön, osa jatkaa ehkä opintoja eteenkin päin.

Myös omat opiskelut ovat edenneet kasvatustieteiden osalta loppuun. Hyvä niin, koska pitkä työ-ja opiskeluvuosi tuntuu jo väsymyksenä ja loman odotteluna. Tehtäviä on tehtävä, onneksi meidän opeopiskelijaryhmämme on loistava ja tukea saa muilta. Yhdessä saavumme maaliin, osa aikaisemmin ja osa hieman myöhemmin, mutta maaliin saavumme. Mukavaa kevättä!