Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla jo loppusuoralla. Työt ovat alkaneet vauhdikkaasti ja olemme oppilaiden kanssa käynnistelleet koirahoitolaa koulullemme. Ensi maanantaina se alkaa ja toivottavasti kaikki lähtee sujumaan hyvin. Toinen lempiaiheeni opetettavien aineiden puolesta on hevoskurssi päättäville oppilaille. Se on vuoden paras opintojakso, koska sinne valikoituu asiasta todella kiinnostuneita opiskelijoita ja aihe on minulle rakas. Hevostyttö on aina hevostyttö. Tänä vuonna kokonaisuus kuuluu myös minun opettajaharjoitteluuni ja se tuo siihen vielä omaa lisäväriä. Suunnitelmat ovat ehkä entistä huolellisemmat ja samalla tulee pohdittua myös erilaisia tapoja opettaa ja arvioida oppilaita. Todella mielenkiintoista.
Ja opeopinnoissa olemme edenneet kasvatustieteisiin eli kaspereihin. Tehtävät ovat laajoja ja kirjallisiin töihin on saanut oikein paneutua. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja onneksi ei ole kovin kauaa tuosta AMK tutkinnosta, lähteet ja viitteet ovat melkein hallussa edelleen. Opinnäytetyöstä ei ole niin kauan aikaa. Kasvatustieteet avaavat uusia näkökulmia opetukseen, oppimiseen ja koulutukseen. Olen aina olut kiinnostunut tästä puolesta, toivoisin vain että olisi aikaa enemmän paneutua aiheisiin.
Kevättä kohden mennään ja pian alkavat valmistuvien oppilaiden arvioinnit urakalla. Ihanaa ja haikeaa. Näiden tänä vuonna valmistuvien kanssa olen minäkin melko tuoreena opettajana ehtinyt kulkea melkein alusta saakka. Oppilaissa, varsinkin peruskoulupohjaisissa, näkee suuren muutoksen ja kehityskaaren. On ollut kasvukipuja, taisteluja ja yhtäkkiä heistä onkin kuoriutunut melkein aikuisia ja ammattitaitoisia nuoria. Kyllä voi muutama kyynel vierähtää valmistujaisjuhlissa. Nyt valoa kohti ja alan jo selvästi aistia ilmassa kevään tuntua.
