Hei taas!
Pääsiäisloma alkaa olla onnellisesti ohitse ja se on taas ollut aikaa, jolloin on ehtinyt miettiä opiskelua, omaa työtä ja perhettä. Ne ovat elämässäni tämän hetken kolme aika tärkeää asiaa. Työni kautta olen joskus tämän kovastikin tiedostanut, että jos perhe ei ole ehjä tai opiskelijalla on ongelmia perheensä kanssa, se vaikuttaa selkeästi opiskeluun, motivaatioon ja jaksamiseen. Valitettavan paljon on nykyään tällaista havaittavissa.
Tässä vaiheessa vuotta monet asiat pyörivät päässä. Opiskelut alkavat olla jo yli puolivälin ja kasvatustieteet ovat pistäneet ajattelemaan nuorten ja lasten kasvua ja siihen vaikuttavia asioita. Myös erilaiset tavat oppia ja opiskella ovat herättäneet ajatuksia. Olen miettinyt omaa tapaani toimia opettajana ja samalla roolimallina kasvaville nuorille. Mallista oppimista tapahtuu päivittäin ja myös niissä tilanteissa, kun ei ole opetus käynnissä. Annanko hyvää esimerkkiä? Millaisia asenteita minulla on ja siirränkö niitä opiskelijoihini? Harvoin tulee mietittyä, kuinka kokonaisvaltaista opettajan työ on. Teemme työtä omalla persoonallamme ja siinä piileekin vaara, että siirrämme omaa arvomaailmamme nuoriin. Meidän opettajien pitäisi olla avoimia ja oikeamielisiä tien näyttäjiä, olemeko?
Vastuu painaa, mutta onhan se ihanaa huomata, kuinka muutamassa vuodessa kasvatamme untuvikoista maailmassa hyvin selviytyjiä nuoria aikuisia. Jos vain tämän muistamme, ei meillä ole huolen häivää. Aurinkoista kevään jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti