Kasvatustieteitä, opetusharjoittelua ja valmistuvia oppilaita

Ne ovat tämän hetken tärkeimpiä asioita elämässäni. Kasvatustieteissä olemme edenneet hurjaa vauhtia ja tehtävät ovat olleet vaativia ja pitkiä, mutta niistä on kyllä oppinut paljon. Viimeksi lähipäivillä oli myös laadusta puhetta, opetuksen, oppilaitoksen ja rahoittajan vinkkelistä. Olen paljon pohtinut omassa työssäni laatua. Saavatko opiskelijat laadukasta opetusta, olemmeko laadukas oppilaitos? Nämä ovat suuria kysymyksiä aina vain kovenevassa kilpailussa ja toivon, että vastaus kysymyksiini on kyllä. Meidän pitäisi vaan useammin miettiä sitä, mitä se hyvä laatu oikein on.

Opetusharjoitteluni on nyt onnellisesti ohi. Hieman haikein mielin viimeinen lähipäivä valmistuvien oppilaiden kanssa. Olimme Ruskeasuolla poliisitalleilla ja saimme kunnian hoidella TV:stäkin tuttuja poliisihevosia. Opiskelijoiden kanssa on ollut ihanaa työskennellä itselleenkin niin rakkaan aiheen parissa. Pian saamme taas päästää uudet valmiit eläintenhoitajat ja maaseutuyrittäjät maailmalle. Se on aina iloinen ja haikea hetki. Siinä unohtuu kaikki ikävät asiat ja tapaukset ja muistoihin tulvii vain mukavia asioita. Ehkä se on yksi asia, minkä takia jaksaa tehdä tätä työtä. Myös se, että sain opiskelijan top-sopimuksen allekirjoitettavakseni ja siellä työnantajan puolesta sopimuksen oli allekirjoittanut entinen opiskelijamme. Hieno tunne, opiskelijamme on sijoittunut työelämään.

Näissä mietteissä mukavaa kevättä!