Taas on muutama viikko vierähtänyt. Syysloma kirvoitti paljon ajatuksia työstä ja työnteosta. Mietin asioita, minkä takia teen tätä työtä? Onko kaikki vaivannäkö ja yrittäminen ajan haaskausta, vai onko tuloksiakin nähtävissä? Oppilasaines on tänä päivänä todella haastavaa ja pistää meidät opettajat todella koville. Viimeksi opekoulun lähipäivänä tätä pohdimme koko luokan voimin. Myös erityisoppijoita ja oppilaiden omia opintopolkuja. Milloin meidän opettajien raja tulee vastaan?

Joskus väsyy ainaiseen antamiseen ja tuntuu tyhjältä. Onneksi tulee hyviä päiviä, ihania työkavereita ja ennen kaikkea niitä ihania oppilaita. Tänään tunsin, kuinka oman hieman jopa haasteellisen ryhmäni oppilaat pitivät minua heidän opettajanaan, ryhmänohjaajanaan. Se on hyvä tunne. Yritän muistaa sen ensi viikolla, kun väännän heidän kanssaan jostain asiasta. Tänään he tuumasivat "Minna, sä et oo oppilas vaan opettaja" pilkesilmäkulmassa, mutta tosissaan. Ei ole tarkoituskaan, olla oppilas vaan turvallinen aikuinen. Otin sen kohteliaisuutena.



https://instagram.com/p/BL-45Y5BwTb/