Viikonloppu meni iloisissa tunnelmissa. Olin vanhojen luokkatovereideni kanssa luokkatapaamisessa. Olemme neljä Ypäjän hevostalouskoulusta -92 valmistunutta hevostenhoitajaa ja olemme muutamia vuosia tavanneet kerran vuodessa. Aina palaamme iloisiin ja huolettomiin opiskelija-aikoihimme ja tuntuu siltä kuin aikaa ei olisi kulunut siitä tätä yli kahta vuosikymmentä.


Opiskelu on muutakin kuin tiedon keräämistä. Siihen kuuluu elämän opettelua ja aikuistumista. Samalla luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita. Kun asut ihmisten kanssa muutaman vuoden yhdessä, opit heistä monta syvällistäkin asiaa. Myöhemmät ystävyyssuhteet ovat erilaisia. Elämän varrella tutustuu monenlaisiin ihmisiin ja mukaan jäävät ne rakkaimmat. Aina joku putoaa pois, tapahtuu jotakin tai ei vain tule pidettyä yhteyttä. Itselleni ystävät ovat tärkeitä, mutta ruuhkavuosien tiimellyksessä ei meinaa aina jaksaa pitää yhteyttä. Siksi on tärkeää edes kerran vuodessa tavata.